Miksi sinunkin täytyy miettiä monitieteellisyyttä?
Kun halutaan luoda jotain uutta, mistä suurimmat arvot tänä päivänä bisnesmaailmassa syntyvät, harvoin se syntyy hiomalla sitä samaa kuuluisaa limppua sileämmäksi, pienemmäksi tai kiiltävämmäksi. Sen sijaan arvoa tuotetaan taklaamalla jo aiemmin kohdattuja asioita uusista näkökulmista. Tässä monitieteellinen tiimi on parhaimmillaan.
Palataan aluksi siihen, mistä monitieteellisyys syntyy, sillä näillä yksityiskohdilla on tärkeä rooli monitieteellisyyden luomisessa.
Stereotyyppisesti ajateltuna ja ihmisiä luokitellen uskallan olettaa, että tietylle alalle hakevat ja siellä opiskelevat ihmiset ovat ajatusmaailmaltaan samanlaisia – ainakin osittain. On ihanaa, että opiskelijat löytävät samanhenkisiä ihmisiä (monet ensimmäistä kertaa elämässään), joita kiinnostavat samat ilmiöt tässä maailmassa. Omasta opiskelijaporukasta, ainejärjestöstä, ja pääaineesta ylipäätään, muotoutuu usein tärkeä osa omaa identiteettiä. Muilla opiskelijoilla on usein stereotyyppisiä olettamuksia tietyn aineen opiskelijoista, ja siitä, kuinka he katsovat maailmaa – sekä positiivisia että negatiivisia.
Miksi monitieteellisyys?
Ilmiön keskiössä on se, että ihmiskunta muotoutuu lähes lukemattomista ryhmistä, joilla on erityisosaamista tietyltä alalta. Poikkitieteellisessä tiimissä yhdistellään siis kyvykkyyttä ja potentiaalia useista eri ajattelun ja toiminnan suunnista, tavoista ja menetelmistä. On ilmeistä, että tietyn alan erityisosaajista koostuva tiimi, tai yksilö, on odotusarvoisesti oikea tekijä tuottamaan tiukkojen laatustandardien mukaista jälkeä – heillä on vuosien kokemus, he tietävät miten heidän maailmansa toimii ja miten muiden kanssa tulee “protokollan mukaan” toimia. Entä jos tämän idean tilalle tuotaisiin ajatus tiimistä, joka koostuu saman alan asiantuntijoiden sijaan monen eri alan osaajista ja ajattelijoista? Tutkittaisiin ja kokeiltaisiin aktiivisesti eri näkökulmia projektin haasteiden kohtaamisessa, mahdollisuuksien löytämisessä ja hyödyntämisessä sekä ratkaisujen konseptoinnissa ja testaamisessa.
Monitieteellisyys (myös poikkitieteellisyys) on terminä varmasti monelle tuttu, sitä nimittäin näkee yritysten työkuvauksissa ja työilmoituksissa – eikä syyttä! Moninaisella ajattelukyvyllä varustetulla tiimillä on erityisen hyvät edellytykset tutkia ideoita, teorioita, ja käytänteitä hyvin laajalta alueelta, ja täten tiimin kyvykkyydellä on edellytykset kasvaa eksponentiaalisesti. Ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän dynaamisia taitoja ja monialaista osaamista, sillä siihen suuntaan työkulttuuri on nopeaa vauhtia kehittymässä. Tietoteoria (Theory of Knowledge) sivuaa tätä aihetta hyvin; ihmisillä on useita eri tapoja “tietää” asioista (different ways of knowing), ja ihmisiä on koulutettu ja opetettu ajattelemaan ja tulkitsemaan asioita ja tapahtumia eri näkökulmista. Poikkitieteellinen tiimi on jo lähtökohdiltaan valmis kohtaamaan monia eri haasteita, ja luomaan itselleen sekä toisille erityistä arvoa.
Olisiko teillä hyötyä monitieteelliselle kyvykkyydelle?
Uskallan myös väittää, että poikkitieteellisessä ympäristössä ollaan vastaanottavaisempia muiden ideoille, eivätkä työtä rajaavat raamit ole niin jäykät. Ajattelua sen kuuluisan laatikon ulkopuolella rohkaistaan ja siihen myös pyritään – perusajatuksena ajatella asioita tuoreesta ja useasta eri näkökulmasta ja tuoda esille jotain ennenkuulumatonta. Voin sanoa tämän toteutuvan ainakin omalla kohdallani. Työtehtävän näkökulmasta ja projektityömielessä ko. lähestymistapa auttaa myös luomaan asiakkaalle paremman tuotteen; kun ideaa on ollut muovaamassa useamman aspektin erikoisosaaja, on siitä jalostunut parempi, kokonaisvaltaisempi ja pidemmälle viety lopputuote.
Konkreettisena esimerkkinä tässä toimii gradutyöni projektitiimi. Konsepti näin yksinkertaistettuna: meillä on kehitettävänä teknistä osaamista vaativa kliininen tuote, jonka tulee olla sekä teknisesti korkeatasoinen ja samalla erittäin käyttäjäystävällinen. Kovan luokan tekniset osaajat ovat luoneet koneoppimista ja tekoälyä vaativan tuotteen, jonka rakentamiseen kliinikot, eli lääkärit, osallistuvat hyvin tiiviisti, jotta varmistetaan tuotteen käytettävyys (toimiva UX) ja sujuva datan keruu. Tiimi on myös vahvasti kansainvälinen, mikä itsessään tukee ajattelun moninaisuutta.
Luovuus ei pääse täysiin voimiinsa yksialaisessa ympäristössä aivan samanlailla kuin monitieteellisessä, minkä vuoksi omia kehitysideoita ei välttämättä jaa sen pelossa, että ne ammuttaisiin alas. Sosiaalisella tasolla tämä aiheuttaa myös tunnetta siitä, ettei kuulu tiimiin, tai että omat ajatukset eivät ole tervetulleita. Alkaa herkästi epäillä: Ajattelenko asioista jotenkin väärin? Pitäisikö ideoideni olla kultivoituneempia? Enkö vain tiedä tarpeeksi tästä aiheesta? Luultavasti olet vain väärässä porukassa.